Oppia ikä kaikki.

 

Arvoituksia: Kuka menee kesälomalle päämääränään kulkea pää pussissa? Kuka kuvittelee oppimisen olevan raskasta?  Kuka oppi jotakin?

Vastaus: Minä.

Ennen lomia vannoin, että en halua oppia lomalla mitään uutta, mutta opin ainakin sen, että olin -hah-niin väärässä. Opin, että oppiminen on tie, mitä pitkin pitää kulkea, jos haluaa innostua. Opin ajamaan vesiskootterilla (niin hauskaa!). Opin pesemään mattoja vähän sinnepäin, ilman stressiä (niin vapauttavaa!). Opin meditoimisen alkeita, pienellä tuuppauksella kylläkin, mutta oli hämmentävää huomata, kuinka sitä voi itse päättää, että ei ajattele. Tai mitä ajatuksia haluaa ajatella ja sanoa hellät hyvästit niille ajatuksille, joita ei halua. Nyt joku meditoinnin guru varmaan heristelee sormeaan (toivottavasti peukaloa), mutta kerron hänelle vasta opettelevani ja oppivani vielä lisää. Se pitää vielä opetella, kuinka saan meditoinnin arkeeni, kun arki puskee päälle kiireineen ja vanhoine opittuine, ehkä huonoinekin tapoineen.

Opin kiitollisuutta, mistä olen erityisen kiitollinen. Päätin, että en halua oppia mitään ja silti otin opin vastaan. Kiitos minä. Olen aiemminkin ollut kiitollinen, kuten jokainen meistä. Kiitollinen terveydestä, perheestä, kodista, hyvistä ominaisuuksistani jne. Tänä kesänä sain oivalluksen olla kiitollinen ei niin mukavista asioista.   Kiitos tästä ystävälleni, josta olen kiitollinen, vaikka, tai oikeastaan juuri siitä syystä, että hän pakottaa minut ajattelemaan, pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Rakkaudella sanottuna, joskus ärsyttävää, mutta niin tarpeellista.

No niin, esimerkkejä:

*Lapset raivoavat, tappelevat, kiukuttelevat ja väittävät vastaan. -> Olen kiitollinen siitä, koska nyt tiedän, että he luottavat minuun ja toisiinsa ja heillä on turvallista olla.

*Riitelen puolisoni kanssa -> Olen kiitollinen siitä, sillä nyt asiat eivät patoudu ja kumpikin uskaltaa suhteessa puolustaa näkökulmiaan.

*Olen lihonut-> Olen kiitollinen kaikesta ruosta, herkuista ja yltäkylläisyydestä, joista saan nauttia.

*Satutan jalkani-> olen kiitollinen siitä, että minulla on jalka ja siitä, että tajuan arkeni olevan pääosin kivutonta.

* Ja lopuksi kaikesta vaikein: en kuule pihaustakaan kilpailusta, johon lähetin tekstini ja kustantamoista tulee pelkkää ei kiitosta. -> Olen kiitollinen siitä, että minulla on taito, mitä voin, pystyn ja haluan harjoitella ja oppimaan siitä koko ajan uutta. Lisäksi pitää olla kiitollinen, koska nyt minun on pakko haastaa itseäni kirjoittajana ja harjoitella uusia taitoja; sitkeyttä, sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta.

 

Voin muuten sanoa, että lomalla levänneiden aivojen ja kiitollisuuden oppimisen ansiota asiat näyttävät hiukan erilaisilta! (Suosittelen.) Joten menköön ihana kesä, otan kiitollisena vastaan kirpeän syysään, raikkaan tuulen, mieliteon mennä saunaan ja mahdollisuuden käpertyä katselemaan ja kuuntelemaan sadetta.

Runoillaan, kun tavataan -taas muutaman viikon päästä.