Ihan pihalla.

 

”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt.” Niinpä. Ihan vaan marjoja ja sieniä piti lähteä poimimaan, mutta kuinkas kävikään.




Aloitin metsäretkeni kulkemalla ruohikon läpi, tai mitä heinää olivatkaan. Aika korkeita olivat, koska ruohoa meni vähän nenään. Pikkuisen kitkerän hajuisia. 




Kävelin kohti onnen tunnetta ja suuria puita, kohti metsää, mutta leijailin vain ja tajusin olevani aivan pilvessä. Sellaisen vaikutuksen metsä monelle tekee. Pian puiden katveesta kuului ihan kamalaa sirkutusta ja säksätystä. Oli pakko pysähtyä katsomaan, mitä latvustossa tapahtui. Ilmeisesti siellä oli jonkinlaiset harjoitukset menossa, sotaharjoitukset varmaan, sillä puun rungot olivat täynnä reikiä.



Oksalle istahtikin lintujen erikoisjoukkojen jäsen, SA-tiainen. Minulle tuli sellainen kutina, että SA-tiaisia olisi enemmänkin ja tarkemmin katsottuani olikin, latvat kuhisivat SA-tiaisista. Lähdin sukkelasti pois, ennen kuin ne hyökkäisivät minun päälleni. Tulin kahden kuumissaan olevan hieskoivun vartioimalle portille. Portin edessä seisoi isojalkainen, kuin tatti. 



Livahdin sen hatun alta ja tajusin tulleeni paikkaan, jossa kaikki olivat kännissä. Ehkä se johtui puusta, jonka rungolla kasvoi Ryypät-kääpä tai linnusta, joka nakutti sen yläpuolella. Näytti olevan Pon-tikka. Meno oli villiä ja kuullessani lehtipeiton alta ähinää, ajattelin, onko siellä joku harrastamassa luonnollista astumista. En usko kuitenkaan niin käyneen, sillä peiton alta paljastui lahna ja sika.

Jatkoin matkaani nähden erilaisia luonnon ihmeitä. Polun varressa seisoi lehmä, joka märisi ärsyttävästi. Se toljotti minua ja valitti kaikesta. Ehkä hän kaipasi utareidensa kopelointia. Jätin lehmän omaan arvoonsa katsoessani taivaalle, missä liiteli jokin. Jokin isonokkainen. Ensin luulin sitä haahkaksi, mutta ison siipivälin perusteella kyseessä taisi olla kotka. Naaras voi olla naaraalle paha, joten poistuin Käpälämäkeen. Tunnistin mäen siellä olevasta runsaasta määrästä jäniksen koipia. 

Halusin jatkaa matkaani pohjoisempaan. Yllätyin matkavauhdistani, kun kuulin puhuttavan Saanasta. Erehdyin, sillä se olikin yksi savolainen kaveri, kun pyysi ”saanaan”. Minä menin, kunhan pääsin. Saunan edessä nimittäin tönötti Liu-kuovi, joka katsoi minua ihmeissään siirtyessään sivulle ja takaisin. Lopulta pujahdin sen ohi peremmälle ja kas, lauteilla istuivat aivan punaisena Pihla ja Marja. Otimme kunnon löylyt ja sitten syötiin vasta. Pikkuisen takertui kurkkuun. Lähdin pois pikkulintujen alkaessa laulaa. En kestä juoruilua.



Luulen, että näin yhden sammaleisen kiven vieressä Jukan, mutta en ole ihan varma oliko se Palmu vai Tammi, joten en mennyt tervehtimään. Sitä paitsi hän jutteli keskittyneesti Koivun kanssa. Kissankellon alkaessa tikittää oli aika tulla takaisin kotiin, mutta olipa kyllä metsään mennyt, hauska reissu.






Saakohan sanat toisenlaisen merkityksen, jos luet kirjoituksen vielä toiseen kertaan?

 Niin tai näin, seuraavassa Naistenillassa puhutaan vanhemmuudesta. Kiitos kun tulit!

Kommentit

  1. Teksti luistaa kuin kaima Variksen suksi, ei ollenkaan outo lintu vaan tosi 'haaska' :) t.savolainen kaveri

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit