Olipa kerran novelli nimeltään TYÖPÄIVÄ

TYÖPÄIVÄ

 

Aamukuselle, autoon. Työpäivä. Katselen juoppojen ja alleenlaskeneiden kuljetusta putkaan. Omasta kohtalostani olen tyytyväinen, vaikka välillä tuntuukin vangitulta. Tulee keikka. Raipe kaasuttaa kerrostalolle. Maijasta poistuttuani aistin keikan olevan jotain isompaa. Haistan sen. Kolmosesta leijailee voimakkaita tuoksuja. Kannabis. LSD. Heroiini. Veri. Ihmisen. Frank tuo näytille veitsen ja nahkahanskan. Tutkin. Annan aistieni työskennellä. Haistelen tilannetta. Päätän lähteä metsään, sinnehän ne aina menevät. Alkaa jahti. Tämä tyyppi täytyy löytää. Juoksemme hengästymiseen asti. Minä pysähdyn, koska näen sen ensimmäisenä, maassa makaamassa. Kompastunut kantoon, vertavuotava pää. Meidän onnemme. Palaan autolle. Onneksi kolmonen ei ole meidän heiniämme. Raipe tuumaa, että ollaan ansaittu oluet. Tyydyn veteen. Heilautan häntääni.

Se oli sellainen työpäivä. Kiitos kun tulit.

Piipahda taas lauteille parin viikon kuluttua💖