Rauhattoman rukous

 

Huhuh. Ei se kuulkaa ole helppoa tämä kirjoittajan elämä. Koronan jälkeen halusin kirjoittaa jotain kevyttä ja mieltä piristävää. Valitsin aiheeksi ikäkriisin, siitä kun tulee aina vitsailtua. Ajattelin kevyesti heittää ryppyjen ympäröivää ja liian pitkien karvojen sivuuttamaa huulta kurttuisista käsistä ja otsarypyistä, joiden välissä pysyy lyijykynä. Yllättäen aihe ei ollutkaan niin kevyt, vaan jouduin terapia-altaan syvempiin vesiin, suorastaan uppeluksiin ja hetken piti pyristellä, että pääsin takaisin pinnalle. Yläruumiini kaikkien ulokkeiden laahatessa maata kiinteyden ja jäntevyyden eräpäivän mentyä, maan vetovoiman ottaessa niistä voiton, nousen pinnalle ja kysyn henkeä haukkoen:

Olenko minä ainoa, jolla on ikäkriisi?

Mitä se ikäkriisi oikein tarkoittaa? Mistä se johtuu?

Viisaasta Wikipediasta löytyy tällainen määritelmä: ”Ikäkriisi on vanhenemiseen liittyvä, ahdistusta tuottava henkilökohtainen kriisi, esimerkiksi 40 tai 50 ikävuoden kohdalla. Yhdyssana sanoista ikä ja kriisi.”

 Tämä ei ihan riitä minulle. Analyysini mukaan ikäkriisi voi johtua useasta syystä.

Ikäkriisivaihtoehdot:

A)      Olet kulkenut matkustajana omassa elämässäsi ja nyt havahdut (esim. iästä johtuen), että kohta on myöhäistä. Mietit, oletko jättänyt tekemättä omat valintasi. Teetkö sitä työtä mitä haluat? Oletko sellaisessa parisuhteessa, mitä haluat? Onko sinulla aikaa itsellesi? Teetkö mieluisia juttuja? Onko vielä aikaa ja mahdollisuuksia muuttaa suuntaa? Mitä se tarkoittaa käytännössä? Uskallanko? Pystynkö siihen rahallisesti, tahdollisesti, voimallisesti? Ehdottomasti kriisin paikka.

 

B)      Elämääsi on tulossa kriisi tai haluat muutosta, mutta et uskalla tunnustaa sitä itsellesi. Vielä vaikeammaksi tilanteen tekee, jos sitä pitäisi puida jonkun toisen kanssa, kuten miten se vaikuttaa puolisoon tai lapsiin. Jokin voima yrittää sanoa sinulle, että muutos olisi paikallaan, uskallatko kohdata sen? Haluatko kohdata sen?

 

C)      Tajuat elämän rajallisuuden. Sen, että kaikki voi olla kohta ohi. Vaikka elämä olisi ollut täydellinen ja olisit onnistunut tekemään pelkkiä hyviä valintoja, ymmärrät, että on enää vuosia tai vain vuosikymmeniä jäljellä. Havahdut jatkuvasti miettimään aikaa, mennyttä ja tulevaa, elettyä, käsillä olevaa sekä tulevaa elämää.

 

D)      Kehon muutokset, kuten rypyt käsissä ja kasvoissa, kimmoisuus tai sen puute ja harmaat hiukset muistuttavat elämän rajallisuudesta päivittäin. Kolotuksesta, säryistä ja kropan krempoista puhumattakaan. Vuosihuollossa täytyykin yhtäkkiä käydä kaksi-kolme kertaa vuodessa. Oma mitta lyhenee, kun lapset kasvavat ohi ja aikuistuvat. Lapset muuttuvat viisaammiksi ja itse huomaat jääväsi kehityksen jalkoihin, etkä haluakaan enää oppia kaikkea.

Ensimmäinen ikäkriisini oli tullessani täysi-ikäiseksi, 18-vuotiaana! Olen jonkinlainen krooninen ikäkriisikko, joten luulisi, että omaisin edes hiukan asiantuntijuutta ikäkriisiasiaan. Todellisuudessa minulla ei ole mitään aavistustakaan, mitä tai mikä ikäkriisi on, onko sellaista edes olemassa, saati, mitkä ovat sen syyt ja seuraukset.

Ehkä ainainen ikäkriisini on tuonut jotain hyvääkin, kuten positiivisen asenteen elämään. En voi olla miettimättä tätä kirjoittaessani, olenko pikkumainen ikäkriisini kanssa. Miksi en vain nauttisi siitä, mitä olen saanut, mitä minulla on nyt ja mitä kaikkea on mahdollista vielä kokea, saada ja saavuttaa. Miksi en olisi onnellinen siitä, että olen edelleen elossa. Kukaan ei voi päiviensä, vuosiensa eikä ikänumeroidensa määrää tietää. Jos kuolen huomenna, kuolenko onnellisena? Heräänhän uuteen päivään miettien, mitä kaikkea mukavaa päivä tuokaan tullessaan?

Siinäpä taas miettimisen aihetta! Toukokuun puolivälissä mietimme lisää, silloin pidämme Naistenillan suunnittelupalaverin. Mielipidettäsi kaivataan, tulethan mukaan! 

p.s. Kiitos, kun jaoit kriisini kanssasi.