Onko jäänyt kiire päälle?

                         

Kelloni soi 06, painan kiireesti torkkua, jotta ehdin torkkua ennen seuraavaa torkkua. Sitten olenkin torkuttanut niin kauan, että on kiire. Siitä alkoi taas yksi kiireinen päiväni. Torkuttamisen jälkeen oli kiire ehtiä vessaan. Kiirehdin, jotta muut eivät ehdi ensiksi, koska muuten olisi kiire ihan muista syistä. Kiireessä piti tehdä aamun jooga ja rentoutusharjoitus ja muutama vatsalihasliike, koska tulossa on taas niin kiire päivä, ettei muuten ehdi liikkua. Kiire laittaa kuppi teetä ja aamiainen. Seuraavan kerran kun olen vessassa, on taas kiire, koska kaikilla muilla on kiire sinne myös. Jos nämä tarkkaan ajoitetut askelmerkit aamussa pettävät, menee rytmi sekaisin ja sitten vasta onkin kiire. Kiiruhdan autolla töihin, koska lähden myöhässä. Taas. Askelmerkeistä huolimatta. Liikennepoliiseilla on onneksi aamuisin myös kiirettä, niin he eivät ehdi vahtia kiireistä automatkaani. 

                             Olenko minä ainoa, jolla tuntuu olevan jatkuvasti kiire?

                     

Työkiireitä en edes viitsi eritellä, mutta jokainen tietää; kiire mennä, tulla, viedä, kiire lounastaa, kiire pitää kahvitauko, kolme asiaa on jonossa, kun yhtä asiaa kiirehdit valmiiksi. Työpäivän jälkeen on kiire kotiin, jotta ehdin laittaa kiireesti ruoan, jotta ehdimme nopeasti syödä, ennen kuin kiirehdin viemään ja hakemaan (milloin ruokaa, milloin lapsia tai sanoja). Vietyäni ja haettuani on kiire takaisin, jotta ehdin edes illaksi kotiin. Tuntuu, että ajallakin on jatkuvasti kiire. Kiireesti sauna päälle, jotta ehdin saunomaan ”ihmisten aikoihin”. Heitän pikalöylyt, jotta ehdin sohvalle ”rentoutumaan”. Avaan kiireesti telkkarin, koska ohjelma on jo ehtinyt alkaa. Mainostauolla minulla on kiire auttaa läksyissä tai valmistella huominen ruoka tai jotakin muuta, mikä on kaiken kiireen keskellä unohtunut. Rentouttavan (näin olen kuullut puhuttavan) ohjelman jälkeen, joka on edennyt niin kiireellä, että en ehtinyt oikeastaan edes katsoa sitä, on minulla kiire patistaa kaikki iltatoimiinsa, jotta itsekin pääsisi kiireesti nukkumaan, jotta ehtisin nukkua riittävästi ennen seuraavaa aamua. Kaiken kiireen keskellä sitä sitten miettii, että mitä kaikkea on tehnyt, ,mitä tekemättä, mitä pitäisi tehdä pikimmiten ja onko jotain, minkä voisi jättää tekemättä. Kiirettä pitää.

Kertoisin kiireistäni mieluusti vielä enemmänkin, mutta nyt on niin kiire, että en ehdi. Sorry! Jos ehdin, palaan kahden viikon päästä asiaan ja laitan joitakin viisauksia kiireeseen ja ajankäyttöön liittyen.